Vettä alkoi tulla koko katon alueelta, oli pakko kiivetä heti. Mitä siellä nyt osaa tehdä, muuta kuin katsoa, onko kaloja ja ovatko ankat löytäneet lammikkoon.

Huomenna on sitten varmaan siirrettävä vähän puruja ja ihmeteltävä, että miten tuota putkea muka voisi muuttaa. Tosin jätän sen kirvesmiehille. Voi äiti.

Ja hah koko maailman murheille. Minä teidän kanssa, kissavieköön. Tästä se alkaa normaali elämä. Taas. No, ehkä minä salaisesti ajattelin, että elämä järjestäisi tästä edes päin suojattua elämää, mutta eihän se maistuisi elämältä.