Jos jossain vaiheessa tuntui siltä, ettei mitään tapahtunut, nyt ei kerkiä kirjoittamaan. Tai koneella ei pysty olemaan. Tai sitä konetta ei ole. Tai voi kirjoittaa, muttei se mihinkään mene siitä koneesta.

Tässä selvitystä matkasta.

Lähdettiin siis tiistaina 15.6. ja Kärryn vanhempien luo hakemaan lisää kyytiin tavaraa. Vietiin Kärryn kaverille renkaita ja kukantaimia. Siellä huomattiin, että peräkärryssä on auraukset mennyt vitakseen. Renkaat kuluivat sitä tahtia että hieman epäilytti, miten perille päästään. 

Sitten vanhempien mökille ja takaisin kaupunkiin, kun olimme mökille osan tavaroista jättänyt.

Kärryn äiti lähti kyytiin mökiltä ja haimme sivustavedettävän sohvan hakemassa mökille ja pirttikaluston pöydän. Penkit napattiin takaisin tullessa yhdeltä ihmiseltä, joka ne möi lehti-ilmoituksella.

Sen saaliin kanssa takaisin mökille ja siellä helvetillinen tavaroiden kyytiin laittaminen. Sateessa tietenkin, joten sadekuurojen välissä aina tapahtui. Kaikki huonekalut pistettiin pieniksi, joten veivät mahdollisimman vähän tilaa.

Kuorma saatiin iltamyöhään valmiiksi ja painuttiin pehkuihin.

Aamuyöllä Kärry hävisi vessaan ja minä heräsin uudestaan, kun se ei palannut. Vilkaisin kelloa ja kuulin että Kärryn isä tuvanpuolella kuorsasi ja tiesin siitä ettei se paljoa olisi. Siis kello. Mutta se oli jo lähes seitsemän.

Pistin vaatteet päälle ja painuin hiljaa ulos ja löysin Kärryn autosta kartan ja navin kanssa. Minä menin kaivamaan villapaitaa repusta ja Kärry ihmetteli, mitä minä siihen aikaan hereillä teen. Mihin aikaan?! Kello olikin tulossa neljä... aamuyöllä. Noh, webastolla lämmitettiin autoa ja odotettiin talonväen heräämistä.

Mentiin viideltä sisään ja appiukkoehdokas oli ylhäällä. Keitin pannullisen kahvia ja anoppiehdokas tuli alas ihmetellen, mitä me jo niin aikaisin herättiin kun kello oli vasta kuusi. Mutta sehän oli vasta viisi... ja minä olin käynyt katsomassa kuinka väärässä se kammarin kello oli.... se oli oikeassa, mutta kyljellään... voi hemmetti.

Noh, kuudelta päästiin lähtemään.

Matkalla huomattiin että renkaat kuluu... peräkärryssä etummainen rengas alkoi loppumatkalla näyttää valkoista viivaa... eli kankaille meni. Ja siinä silmieni edessä (tosin peilistä katsottuna) losahti. Onneksi kohdalle sattui hyvä levike, jossa vaihdettiin rengas, joita oli varalla kaksi.

Levikkeelle tuli juuri vantaalaiseksi osoittautuva miespyöräilijä ja tarjottiin kahvit termoksesta. Juteltiin siinä renkaan ja laakerien kirimisen? aikana miehen kanssa, joka oli kiertänyt pyörällään maita ja nyt toista kertaa Suomea.

Ei se autoista ymmärtänyt mitään, mutta kaipasi juttuseuraa. Ihmetteli, että miten nopeasti rengas vaihtui. Olisihan se ollut nopeaa, jos ei niitä laakereita Kärry olisi alkanut värkätä. Mutta niissäkin on vikaa. Tai ehkä vika johtui siitä aurauksesta.

Paineltiin Ranuan mökille. Tai sen palaneille raunioille. Jäljellä oli vain aitta 2,90 m x3 m. Ja liitereitä ja puucee. Helvetillinen sotku. Aitassa ja jokapaikassa.

Nestekaasulla tehtiin ruoat ja lämminvesi keitetiin raunioilla jäljellä jääneessä vesipadassa.

Ja itikoita ja mäkäräisiä oli helvetillisen paljon.

Suurin osa tavaroistani oli jäämässä mökkitontille. Mutta asunnonavaimet oli sovittu haettavaksi seuraavana päivänä, koska tyttären asunnon näyttö sattui siihen päivään.

Joten kaupunkiin(i) ekaa kertaa ja ihan pyörällä päästäni. Hain avaimet, joita oli näköjään tehty viisi kappaletta ja mentiin näyttöasunnolle ja todettiin hyväksi ja lähdettiin sen jälkeen uudelle asunnolleni ja jätettiin vähäiset tavarat olohuoneen lattialle eli joitain pienempiä pirttikaluston osia, jotka saatiin autoon mahtumaan. Peräkärry jäi mökille remonttiin.

Samalla piti tehdä tulotarkastus. Ovi puuttui olohuoneeseen, mutta kukapa sitä olisi kaivannut, mutta merkattava oli, ettei joudu lähtiessä sitä ostamaan. Muutakin pientä listattiin.

Sitten mentiin Kärryn kämpälle, mikä oli juuri niin kauhea elämys mitä voi kuvitella. Likaista oli ja tavaraa oli.

Takaisin mökille suihkun jälkeen.

Mökillä kalastettiin paljon. Verkolla saatiin kalaa. Jouduin opettelemaan verkonselvitystäkin, sillä Kärryn pulikaverinarkkari oli jättänyt verkot yhteen kasaan. Ja kun kalaa tuli, joutui opettelemaan sitten niiden siivoamistakin. Kyllä seiti on pakkasesta niin siisti ottaa...heh.

Kärry riehui kärryn alla ja tunkilla yritti saada oikaistua sisäänpäin kääntynyttä etuakselia.

Tämä jatkuva jonkin asian itsetekemisen yrittäminen syö Kärryn aikaa ja voimia. Itse on tehtävä ja sillä väliä miten aikaa kuluu. Sitten manataan, kun ei tule tulosta...

Pitäisi keskittyä olennaiseen, eikä jäädä roikkumaan johonkin rikkonaiseen koneeseen, jos on tärkeämpääkin tekemistä. Joten tähän puoleen tulen jatkossakin törmäämään jos suhde jatkuu.

Aittarakennus on nyökähtänyt ja sitä tunkattiin moneen otteeseen ylös nurkistaan. Ovi ei mennyt lukkoon ja ovi ei mennyt kiinni ja hyttyset inisivät öisin ja Kärry heilui sähkömailan kanssa mielepuolen lailla ja minä nukuin kainalossa, sillä minä jaksanut niistä elukoista intoilla.

Kaloja suomustaessa tai sitä opetellessa Kärryltä paloi pinna. Minä siis opettelin ja tuli  kuittauksia että jää suomuja nyt kyllä liikaa... ja syy siihen kuittailuun oli siinä, että minua kuulema ei elukat syö jne. Kärryä söi se, että minä oli etelämmän asukki ja pärjäsin joten kuten ja hän ei. Hän oli tosin enemmän ulkona kuin minä ja ilmeisesti ohvi aiheutti jonkin allergisen reaktionkin, joten naama oli karua katseltavaa.

Tietokone ei ottanut kaupunkireissulla nettiin yhteyttä. Ja mokkulaa ei siis ollut tullut. Kuka kaipaa s-postia?

Perjantaina koottiin se tuotu sänky ja muutenkin järjestelin sitä aittaa käytännöllisemmäksi.

Lauantaina oli naapurinisäntien käyntipäivä... näköjään.

Sunnuntaina palattiin takaisin kaupunkiin ja alkoi Kärryn kämpän siivous. Eihän se ihan sitä ollut mitä olisi odottanut, mutta lähinnä sain merkattua alueen turvalliseksi.

Omalla kämpällä muistin tarkistaa postilaatikon. Oli täynnä mainoksia ja nappasin ne mukaan vaikka Kärry käski heittää roskiin. Löysin sieltä naapurin postit... vein asiamiespostiin eri kaupunginosassa, sillä takaisin ei sen takia viitsinyt lähteä, että jakaja oli tehnyt virheen.

Ja ensi kertaa palelin aamuyöhön vaikka olimme siis kerrostalossa.

Kierrettiin kirppareita, muttei juurikaan löydetty sieltä mitään. Ei ollut oikein virettäkään. Palattiin sitten mökille kauppakassillinen ruokatavaraa mukana ja kalasteltiin verkolla kalaa. Lihaa ei niinkään tullut syötyä, kalaa niin paljon, että suomut alkoi kasvaa tai sitten ne tuli siinä suomustaessa.

Tiistaina 22. päivä tytär soitti kauhuissaan, että oli joutunut töihin naapurikuntaan. Minä puolestani ajoin peräkärryn kanssa lonkeron ostoon neljäkymmentä kilometriä koeajona, toimiiko kärry nyt. Kärryllistä lonkeroa ei kylläkään ostettu...

Kaupunkiin palattiin taas nyt peräkärryn kanssa. Saimme isot pöytälevyn ja penkinkannet vietyä asunnolleni ja sitten saimme kyytiin vararenkaita yhdeltä Kärryn kaverilta. Jätettiin siihen pihaan kärrykin odottamaan aamua. Olimme lähdössä takaisin juhannuksen viettoon tyttären luokse.

Takaisin tulomatkalla ei ollut rengas ongelmia. Joskin hinurista hävisi ilmat renkaasta yön aikana matkan jälkeen. Siis kaikenmaailman renkaanloppuja tuo käyttää ja jatkuvasti saa olla laakereitakin laittamassa, kun ei hennonut heti uusia laakereita ostaa.

Herättiin jussiaattoon siis täällä vielä kodiksi tuntuvalla paikalla. Exä oli tulossa ja päivän mittaan kuulin, että serkkunikin poikansa kanssa oli tulossa.

Exän kanssa riehuttiin kokkopaikalle romua, vaikka metsäpalovaroitus oli. eihän se kokonrakentaminen kiellettyä ollutkaan.

Illalla grillattiin ja silloin alkoi tulla vettä kun kokko syttyi. Ja se paloi ja sammui turvallisesti. Kärry ja minä nukuttiin teltassa, jonne päästiin vasta sateen loputtua puolenyön jälkeen.

Serkku ja poikansa valvoivat tavoilleen uskollisina neljään aamuyöllä. Sitten aamulla yhdeksältä ihmeekseni serkkuni jo heräsi jäi juttelemaan. Exä tuli puolen päivän tienoilla uudestaan ja minä serkun kanssa kaljaa ostamaan sille, kun entiset loppui.

Kärry tempaisi ja alkoi riehua kuin piru vanhan ladan käynnistämiseksi vanhassa autotallissa. Ei kuunnellut serkun neuvoja ja serkku veti herneet nenään. Muutenkin oli sellainen tunne että Kärry ja Serkku uhosivat toisilleen. Tai Kärry uhosi ja Serkkuun upposi.

Kun exä lähti taksilla, serkku lähti mukaan. Jäi tosin kirkolle raflaan ja minä odotin milloin saa hakea pois. Soittoa ei kuulunut kuin kahdelta ja silloinkaan serkku ei puhunut minulle vaan jollekin muulle. Meno oli päällä, joten löin luurin korvaan. Ja valvoin. Kunnes taksi tuli ja toi väsyneen rellestäjän.

Serkunpoika oli hävinnyt päivällä kylällä olevan siskonsa luo läheiselle mökille. Sattumalta siis serkuntytön poikaystävän vanhemmilla oli mökki täällä...

Olin vain tyytyväinen, että serkku lähti raflaan, sillä kohta olisi tullut enemmän riitaa. Kärry osaa sanoa niin asiat, ettei sitä huumoriksi ymmärrä. Luulen, että tarkoittaa niin, mutta jälkikäteen sitten kuitenkin ihmettelee, että mistä se suuttui.

Siispä olin onnellinen kun serkku nukkui sunnuntaina kahteen iltapäivällä ja eivät päässeet sitten enää juurikaan Kärryn kanssa aloittamaan suukopua uudestaan.

Jo tänne kutsuessa arvasin, että joko tulevat toimeen hyvin tai hyvin huonosti. Kääk. Mutta olinpa tyytyväinen kun juhlat oli ohi ja etenkin kun serkku poikineen lähti kotia.

Nyt olemme vain miettineet milloin lähdetään uuden kuorman kanssa.

Kärry on ihan rikki, kun onneton joi jussina kirkastakin, niin on nyt ollut hakemista, että pääsee kuntoon. Viina on viisasten juoma. Ja alko taitaa olla Kärryn ongelma. Ja silloin minunkin.

Sen lisäksi jussina serkku sanoi, että on aika mustis minusta. Että vieläkö sekin tässä alkaa riivaamaan. Toisaalta, huomasin, että teki ihan saman valvonnan serkullenikin käskien soittamaan kun pääsevät kotiin...heh.

Joten paljon tuli ajateltavaa tästä suhteesta, mutta kuten olen ajatellut: aika aikansa kutakin. Mikään sinisilmäinen en tosiaankaan ole, mutta ymmärrän, että tuskin toista yhtä täydellistä ihmistä kuin minä löytyy. Pitäisi löytää riittävän hyvä.

Tänään on tarkoitus lähteä uudelleen matkaan, kun poikani ei tulekaan vielä tänne tyttöystävän yllättävän sairastumisen vuoksi.

Eilen Kärry möksäsi heikkoa oloaan jne. Sain kuulla, että mennään tekemään töitä jonnekin Kainuuseen, ettei jää luvattu homma roikkumaan. Joten suunnitelma on sitten hovissa muuttunut. Noh, ensi kuu on aikaa tähän muuttohommaan, joten mitä minä viitsi alkaa naputtamaan.

Muutenkin eilen yritin ryhdistää Kärryn omia asioita johonkin malliin. Ihan toivotonta taitaa olla omien asioittensa hoito ja tietää sen, mutta sitten taas ajoittain ei myönnä. Liekö juoppouden syytä tuollainen ailahtelevaisuus vai onko luonteessa tuollaista vaihtelua?

Joten olkaa huoleti, mitään silmukkaa en ole kaulani ympärille laittanut, enkä myöskään ole laskelmoivana tässä jutussa. Katsonpahan nyt tämän jutun sen loppuun asti. Mistään rakkaudesta tai edes hullaantumisesta kohdallani ei ole kyse, mutta sen verran on kiintymystä pelissä jo, että voimia uskallan käyttää suhteen hoitamiseen, vaikkei niitä voimia paljoa olekaan.

Tytär on vielä tämän viikon ainakin töissä. Lähti tuossa pari tuntia sitten töihin ja heräsin juttelemaan. Kärry kiskoo unta palloon ja kohta meille tulee kiire. Minun on pakko lopettaa ja herättää pakkaamaan. Tai menen itse puurolle ja sitten vasta herätä tähän kylmään todellisuuteen.