Treenasin kuin treenasinkin. Nimeän pyörän täten Talvikiksi. (Olkaa huoleti. En minä kohta enää muista mitään. Pyörä, crossari ja varvas. Hyvä kun omani edes joka toinen kerta...)

Telkkarin kuva vain oli tylsä. Signaali heikko tai anteeniliitokseni sieltä ja syvältä. Tai sitten ei ole tarpeeksi syvällä... se johto siinä liitoksessa. Ihan kuin olisi katsonut sensuroitua kuvaa. Google Maps ja silleen.

Mutta Elin on joko kuollut tai karannut. Mitään hankaluutta ei ollut. Ja auts, kyllä sattui. Muistankin taas miksi en tykkää kuntopyörästä. Auts. Ahteri ei tykkää.... Mutta treenit voi vetää toistaiseksi tuolla Talvikilla, ettei tule Elinille takapakkia kuntoutuksessa. Ai, menikö sekaisin... kyllä ne unohtuu ensi viikolla. Kun työt alkaa.

Minä sain puhelun äsken. Puhelinmyyjältä 1. Muutama tunti sitten puhelinmyyjältä jonka numeroin 2. Tallensin näet numerot. WTF? Minä tiedän, etten vastaa. Luurin voin aukaista ja läppästä korvalle. Saattaahan sitä vaikka sinne huutaakin tai järjestää jotain muuta hauskaa, jos oma elämä mättää...

Saunassa on tulet. Siellä tulee varmaan hiki. Pyöräillessä ei tullut. Ja hartiat on ihan jumissa. Pyöräily ei vain käy minulle. No, Elinille tässä tilassa, mutta joutaa pyörä minun puolesta ihan mihin vaan. Annan sen tyttärelle, se sillä hinkkaa mielellään.

Pitää kai venytellä noita hartioita, sen verran pistelee tuon treenin jälkeen. Ei kyllä crossikeikan jälkeen ikinä.