Tuuli paukutti kuistin ovea. Siihen heräsin. Ei vain tahdo muistaa eliminoida näitä asioita. Kello oli puoli viisi.

Mutta asiat eivät tulleet herättyä tajuntaani kuten vielä alkuviikosta. Joten jokin mielenrauha on saatu patojen hämmennyksessä aikaiseksi. Lähinnä tuolla miesrintamalla kai. Tosin kun ei ole välejä pistetty poikki, äkkiä menee taas kaikki uudelleen sekaisin. Tai muiden kokemuksella näin olettaisin tapahtuvan.

Mutta sekoitella pataa sitten uudestaan. Nyt se on jäähtymässä.

Katto ei työnnä vettä enää. Nin paljon. Märkä se on ja nyt se on purettava ja tehtävä sille ilmastointihormille jotain. Ei se ollut niin se putki kuin muistin ja kuvittelin. Siellä oli ysikympin mutkakin, mutta laipio vain on yksinkertaisesti niin lähellä, että mutka on katossa lähes kiinni. Katsokoon kirvesmies sitä ensi viikolla, mitä tehdään.

Olo on väsynyt. Levollinen. Pitäisi täyttää vesipullo ja hypätä crossarin kimppuun. Toisaalta ajattelen sitä, että se on neljä tuntia energista aikaa siitä eteenpäin, joten väsyn noin kello yksitoista.... toisaalta silloin olisikin hyvä pikkuisen nukkua.

No, jos minä lähden sitten polkemaan endomorfiinit itselleni.