minua. Tai elämääni. Ravistelee joka tapauksessa rajusti. Kertoo kaiketi tunteistani Kärryyn. Kun annan sellaista tapahtua.

Tai minä siitä tapahtumisesta tiedä, mutta en suojaa  itsekin epäkohdiksi tietämiäni kohtia elämässäni. Rajuin kohta on tyttären loisimisjuttu. Kärry kun puhuu suoraan niillä nimillä...

Tytär on muuttunut työttömänä ollessaan pahaksi loiseksi. Laiskaksihan olen minä lapseni opettanut. Tajuan että epävakaata lapsuudenkotia korvatakseni en ole vaatinut mitään ja sitä saa mitä kylvää. Tosin aivojen käyttöä en ole koskaan kieltänyt ja siihen kannustanut.

Tiskaan, kannan ruoat, jotka myös maksan. Tasoitan tyttären tietä jotta voi sitten käyttää korvauksensa mihin haluaa... toisin kuin eräät.

Kärry on viisas. Tai älykäs, mikäli niillä eroa on. Mutta suorapuheinen. Julmallakin tavalla. Ei kuitenkaan odota muutoksia, vaan ymmärtää, että asia on kuitenkin meidän perheen sisäinen, eikä ainakaan vilä kuulu hänelle.

Toisaalta Bittimies kuori teini-ikäisille pojilleen perunat. Että ne söisivät perunoita... että sittenkin kuopus jätti puolet lautaselleen, vaikka itse oli ruoan siihen kasannut.

Kärry on kotimatkallaan. Minä matkalla elämässäni - toivottavasti eteenpäin. Kerroin eilen äidilleni, että seurustelen. Siskoni soittikin kolme tuntia sen jälkeen... enkä minä vastannut. En vastannut kysymyksiin kuka, mitä missä ja milloin.

Kärry soitti kolmesti eilen. Oli äitinsä luona matkalla pohjoiseen. Jatkaa tänään sitten kotiaan, kun saa sen aikaiseksi. Valittaa ikäväänsä. Minä en sellaista uskalla, se voi jysähtää liian voimakkaasti päälle. Ei ole varaa eikä uskallusta kokeilla.

Haluankin miettiä asioitamme ja suhdettamme nyt kauempaa. Tai tilaa sille on kun toinen ei ole jatkuvasti läsnä. Tarkastella suurennuslasin läpi, nostaa mikroskoopin alle. Tiedän että tietynlainen tilasokeus vaivaa jo neljän viikon jälkeen. Niin. Kärry oli neljä viikkoa täällä.

Koska fakta on, ettei kukaan ole täydellinen, pitää löytää sellainen epätäydellinen, joka paikkaa puutteita minussa ja minä hänessä. Tosin koska kyse on jälkijuotoksesta, pitää raaka-aineenkin olla yhteensopiva...heh

Kärry on kokenut kovia. Mutta helpolla en ole päässyt minäkään. Osaan siis suhteuttaa asioita. En voi vaatia kauhalla, jos lusikalla on roiskastu. Vaistoan myös sen, että Kärry on ihmisenä kultaa. Mutta muotoonsa jo jämähtänyt kuten minäkin.

Hänen haaveensa voisivat olla minun haaveita. No, omaa omaa junaa lukuunottamatta. Hän on toteuttanut sen, mitä minä olen toteuttamassa eli muuttanut pohjoiseen. Hän on jo oppinut kielen ja tavat ja on valmis siloittamaan tietäni. Valmis hyväksymään uupuneen laiskan ja saamattoman minäni osaksi elämäänsä, jossa joka päivä on Kärrylle mahdollisuus ponnistella eteen päin.

Ei mitään rahassa mitattavia asioita, vaan hyvinvoinnissa. Ei mitään millä voisi naapureille ylpeillä vaan asioita, jotka aiheuttavat mielihyvää omassa itsessä. Esim. polttopuita talveksi, äkkilämpöoksia hellaan jne.

Ohmeja, watteja, sekuntteja. Ei sentään sähkötöntä elämää, muttei järjetöntä yliampuvaa luxustakaan tai hevosvoimia laukkomassa uuden toyotan konepellin alla.

Yksinkertaista ja johdonmukaista elämää. Ei keskiaikaista eikä luolaelämää, mutta ponnisteluja vähin varoin talven yli pääsemiseksi.

Kärry ei ole äkkitarkastelulla se oikea. Ei minusta itsestäni siis. Sanoinkin jo kun tutustuttiin, etten ole se etsimäsi ihminen. Ajattelin, etten lupaa kun ihan selvähän tämä on, että nyt mies erehtyy suhteeni. En tosiaankaan ole mikään työteliäs kotitalouskone. Kalanperkuulaitos ja kiitollinen marjanpoimija.

Facebook valehtelee Kärryn osalta ja rankasti. Ei vastaa sitä mielikuvaa se mies jonka olen oppinut tuntemaan puhelimitse ennen käyntiä ja varsinkin täällä olon jälkeen. Se eläkeläinen jota se höpöohjelma esittelee on kaikkea muuta kuin väritön hissukka mökillään.

Kuvien mukaan ja tekstin mukaan niin voisi luulla. Umpitylsä sovinnaisuuden rajoja noudattava eläkeläinen köpöttelemässä venerantaan.

Bitti oli sellainen. Ei eläkeläinen, mutta yrityksensä myynyt sapattilainen. Nuukuutensa saituudeksi muuttanut, pakkomielteinen epäluulonsa kanssa ja niin auttamattoman sovinnainen, että minäkin muutuin sulkeutuneeksi. Minä avoin ja rehellinen ja luottavainen?

Kärry vaikutti toisin minuun. Olen alkanut tehdä mitä haluan, mitä uskallan ja vielä enemmänkin. Käymme kirkolla kaupassa, vaikka törmäilemme ex työkavereihini. Naapureihin jne. Ja menimme exänkin kanssa kolmistaan lonkeroa ostamaan... minulle rajua hommaa näin pienellä kylällä. Onneksi emme törmännee exän vanhempiin... heh

Minulla on parempi olla kuin aikoihn. Nytkin vaikka Kärry on pois. Eihän hän lakannut olemasta. Tulee takaisin heti kun pääsee ja luultavasti aikaisemminkin.

Hyvä niin. Asioilla on tapana järjestyä.