Koskaan ei voi tietää, milloin tulee lähtö. Kiitos tämän syrjäseudulla asumisen, on riemusta maksettava tämäkin maksu. Sähköjen yhtäjaksoinen syöttö ei ole takuuvarmaa täällä. Ja sen huomaa, kun tihrustelee ihmisten blogeja ja keksit viimein jotain nasevaa kommenttiisi... ja huomaat tuijottavasi mustaa, puhumatonta näyttöä.

Näin kävi eilen puolilta päivin. Eipä ollut kannatusta ruuvata värkkejä vartin ajan hereille, kun oli iltavuoroon lähtö. Ja sitä tehden tämä aamukin. Elämä on mukavaa ja maalla vielä mukavempaa.

Ja työpaikkahakemusta en ole kuin suunnitellut jossain vaiheessa tekeväni.

Mutta eilen treenasin Talvikilla ja tänään käytiin kävelyllä. Selkä oli illalla kipeä, mutta tänään näyttäisi olevan sen verran parempi päivä, että lähden vielä saunomaankin. Ja aikaisin on kai käytävä nukkumaan, sillä väsyttää ihan mahdottomasti.

Tänä aamuna en lämmittänyt ja nyt on kirjoitettava sormet kohmeessa. Eli huomisaamuna saa taas mättää puita uuniin. Onneksi kohta pääsen saunan lämpöön. Muuta lämpöä ei taida olla tarjollakaan. Sitä asiaa joskus haikeana ajattelee. Ja yllätettynä siitä, että vielä kaipaakin, vaikkei sitä oikein ymmärrä kehenkään kohdistaa. Joten exiä alkaa olla kaksi.