Minulla on levoton olo. Levoton tai kärsimätön. Johtunee osaltaan tulevasta vierailulle lähdöstä. Tunne siitä, ettei voi aloittaa mitään ja pitäisi valmistella lähtöä.

Valmistella lähtöä? Autohan kaivettu. Minutkin pitäisi kaivaa. Olen ollut kaupalla viimeeksi lauantaina. Hyvin on onnistunut kaivautumaan. Joten tässä olisi löydyttävä pesunkestävää asennetta kohdata mahdolliset tutut ja kumminkaimatkin.

Huomasin juuri ettei selvitysnestettä olisi kannattanut laittaa niin paljon päähän kuin tukkani vaati. Nyt tunnen löyhkääväni selvittävälle koipallolle... Lisäksi taistelen ajatusta muista housuista kuin toppahousut. Ja kun kerran taistelen itseni kanssa, kyse on siitä, että .... olen jättänyt jotain taakseni. Haa.

Viikon murehtiminen jäämisistä ja jättämisistä alkaa tuottaa tulosta. Eräät ihmissuhteet tarvitsevat niin suuren etäisyyden, että ne ajanoloon lakkaavat itsestään. Yhteisestä sopimuksesta. Siistiä.

Vihjailevasti kirjoitan ja olen kirjoittanut, mutta johtuu siitä, että kypsyttelen nyt asioita niin monella taholla, että en tiedä mikä pata kypsyy ensin ja miten se vaikuttaa muiden kypsymiseen. Enkä tiedä mitä pataa tässä syödään ensin ja mikä pitää pakastaa.

Mutta näistä ja varsinkin eilen syntyneistä sekavista kirjoituksistani huolimatta, tuntuu, että jotkin ajatukset loksahtelevat paikoilleen, vaikka vielä epävarmasti ja en uskalla lukita vastauksiakaan, enkä maistella yhtäkään pataa.

Töitä ei ole vieläkään. Ei asuntoa. Ei muuta kuin sitä tavarahelvettiä.