ja muita kertomuksia.

Tilanne on rauhoittunut kolme viikkoisen hektisen itsensä seinään juoksemisen jälkeen. Olen väsynyt ja tipahtanut helkkarin isoon säkkituoliin, enkä kykene siitä nousemaan.

Säkkituolissa on hyvä olla. Sopivan upottavaa. Minun itsetuntoani ruokitaan puhelimen avulla virtuaalisesti. Se riittää. Se rauhoittaa. Kai. Ennen seuraavaa viirausta päässäni.

Sättiin ei kiinnosta mennä. Se on nyt nähty. Se ei ratkaise näitä elämää suurempia kysymyksiä, Mitä? Missä? Milloin? Ei Kenen kaa... ei. Se ei ole tärkeää nyt. Ei ole ollut eikä tule olemaan, ennen kuin selviää Mitä teen Ensi kesänä ja Missä.

Sekopäisen viestini tarkoitus on rauhottaa teitä. Prosessi päässäni etenee. En tiedä mihin liittyy nyt tämä kriisinaika: eroon vai ikään vai molempiin vai johonkin muuhun tuntemattomaan. Se vain etenee ja se on pirun hyvä. Huh huh. Tämä on hyvä säkkituoli.... kohta puhelin soi ja saan itsetuntoa kohentavaa virtuaaliruokaa. Nam.