Tuskaantuneena siihen, etten saa sähköpostia enkä riittävästi kommentteja blogiini (sata per päivä) tai päivityksiä muiden blogeista, minä ahdistuin ja kampesin itseni nöyrtymään pillua-vonkaavien-äijien kansoittamaan älämölölösättiin.

Ja mitä ihmettä. Vaihdettua nikkini ja kerrottuani oikean ikäni... vonkamiehistä valikoitua valioyksilöitä, joiden kanssa tuhraantuu nyt kaikki vapaa-aika. Siis sätissä (lue: chatissä).

Katsokaas, kun niitä fiksujakin tyyppejä on vonkaamassa, mutta homma ei leviä jo alkumetreillä käsiin letkeällä aloitusfraasilla: onko sulla tuuhea tussu? Mikäpäs siinä kun vessaan karvoja laksemaan peilin avullako? Noup.

Toinen kommervenkki tulee siinä, ettei todellakaan riitä näppäryys keskustella kahden kanssa. Hoitelen näet senkin privaatisti tietysti ja kun toiset eivät keskustelua näe, tulee kutsuja keskusteluun kesken kaiken. Saatan ohittaa elämäni miehen jatkaessani filosofointia kolmekymppisen yrittäjän kanssa Vihannilta, mutta ehkei meitä sitten oltukaan tarkoitettu yhteen.

Kolmas ongelma tulee siitä, etten kohta muista ketä oli ketä ja kenen kanssa puhuin mitä... anteeksi. Liikaa miehiä ja huono muisti.

Jaa, mitä siitä saa? Saa puhua yleensä ikäisteni miesten kanssa ja vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia tietysti lähinnä seksistä, mutta ihan hyvin tippuu lumet katolta jne.

Ja vongauskin kuuluu kuvioihin. Mutta se pysyy juuri sillä tasolla, että vain itsetuntoa vähän hyväilee. Huu, suoranaista huumettahan se on. Mutta tuntuu auttavan levottomuuteeni, joskin univelkaa on tullut, kun ehkä tämä uusi harrastus työllistää nyt alitajuntaa liikaa ja yötkin menee ihan katkonaiseen uneen.

Minulla on vähän vaikea vaihe tässä eroprosessissa. Jotenkin vaan tuntuu, että lentelen päin seiniä ja toivon todella, etten koskaan erehtyisi ryhtymään sellaiseen, jota katuisin. Toisaalta, jos en mitään yritä, en voi kokeakaan. Täytyy luottaa vain taitoon ja onneen. Ja ehkä alkaa rajoittamaan tätä sättimistä, vaikka se onkin kiehtovaa, kun saa miehet puhumaan asioistaan. Tunnen olevani terapeutti ja tutkija.

Nyt lähden päiväunille, sillä olen onnekkaasti jo saanut kutsun sättimään viideltä. Joten tässä kerkiää pienet unet ottamaan sitä ennen.