Mikähän siinä on, mutta tuo sana ärsyttää. Joku siinä mättää. Mitä vikaa vahvistua-sanassa on? Vai onko voimaantuminen ja voimaannuttava vain enemmän kuvaava abstraktia asiaa. Asiaa jota ei voi mitata.

Tosin, jos minua jokin tällä hetkellä voimaannuttaa on tuo crosstrainerin polkeminen. Mutta se myös vahvistaa. Ääh.

Ja muistin puita lisätessäni leivinuuniin, että minun piti ottaa päiväunet. Minulla vain on tajuton nälkä nyt ja mieluilen ruokaa, jonka saan tunniksi ehkä puolen tunnin päästä uuniin. Voi vimpelin veto. Pakko kai napsia kuormasta eli tehdä joku hvtn styrox-makuelämys teemukillisen kanssa. Tai voihan niitä tehdä kuusikin... herkiää niilläkin nälättämästä. Maha kun toteaa, jos ei muuta tule antaa olla.

Sähköt ovat pysyneet ja lumi on pysynyt taivaissa. Mutta tuulee sen verran, että saattaa olla illalla sähköt poikki ja tällä kertaa muutaman tunnin eikä pari minuuttia kuten aamupäivällä.

Mua nyppii tämä mielen monimutkaisuus. Yhtenä päivänä tuntee olevansa voittaja ja seuraava on sitten sellainen tappiomieliala, että oksat pois ja pätkä siitä rungostakin. Eikähän se ihme, kun hommat ei etene, vaikka hommia on paljon.

Paineet tuntuvat nyt kasautuvan minun päälle taas. Ja sellaistahan se on ollut aina ja miten minä osaisin sivussa ollakaan. Mutta siltikin tämä yksin kampeaminen aina ja kaikessa tympii. Ketä voi syyttää jos menee pieleen? Kenelle paiskoa ovia ja kiljua ikkunasta? Yksin saat kiroilla kun varpaasi lyöt koiraporttiin sen tuhannen kerran.

Ja yksin saan päättää milloin kahvit keitetään, mitä kanavaa katsotaan.

Ja yksin ne kahvit joudun juomaan ja kanavat katsomaan.

Yksin ei taida kannattaa olla... täh? Olkaa pirulaiset onnellisia siitäkin vähästä, mitä liittonne teille tarjoaa.