Ei mikään kierrätysjuttu. Ei mikään talousvinkki.

Että ihan siitä aiheesta, joka puhututtaa. Eli sää. Ei merisää, mutta paikallinen.

En tiedä, mitä toivoa. Pakkasta on 19 astetta. Tuulee. Ulkona on - valkoista. Aamun punertava jännä valo on hävinnyt. Nyt on vain vitivalkoista. Lumivalkoista. Ja koska tuulee, puut karistavat lumikerrostaan. Hyvä niin. Tosin ei tuo niin vakuuttavaa karistamista ole. Etteivät vain karistaisi itseään nurin...

Koska olen luvannut sinne kyläreissulle mennä, jos ei ole kovaa pakkasta... onko nyt kova pakkanen, kun sitä on jatkunut monta viikkoa? Ihan vain autoa säästääkseni. Tuo matka kun ei lämmitä autoa riittävästi, että se voisi seisoa vielä tuntitolkulla pihalla.

Mutta koska kollegani haki minut aamuyöllä pohjoisen pikavuorosta, olen velkaa hänelle tämän teehetken. Joten lämmitysroikka seinään ja syvään huokaus ja menoksi.

Muiden ajattelu... hmm

Lämmitin jo takan ja nyt tulet on roihuamassa keittiön leivinuunissa. Keittiössä tahtoo varpaat viiletä kaksista villasukista huolimatta. Sielläkään ei mittarin mukaan ole kuin 15 astetta.

Uskokaa tai älkää, en parjaa tätä lämmitysmuotoa, joka on leimattu pienhiukkasrikolliseksi toiminnaksi. Tuntuu hyvältä, että voin näinkin vaikuttaa sisälämpötilaan. Tosin voisin kai minä pattereitakin säätää, mutta jotenkin tämä vain tuntuu minusta paremmalta. Joskin työläältä.

Ja onhan tässä tapaturma-alttiuskin aina olemassa. Nytkin olen tikun saanut polttopuusta käteeni. Ja saati sitten liiterissä puita tehdessä. 

Haaveilenkin ehkä salaa puulämmitteisestä mökistä pohjoisessakin. Kun tämä luonnistuu kuitenkin jo tällä kokemuksella. Joten kuten siis.

Mutta luin Hesarin nettilehdestä, ettei myrsky yltäne keskiseen Suomeen ja että on ennustettu kylmien kelien jatkuvan helmikuulle asti. No, näillä mennään. Toivottavasti puut riittää. Pitänee palata kerjuukierrokselle, jos loppu alkaa häämöttämään jossain vaiheessa.

@ @ @

Olen tainnut kirota kissanhiekan saatavuutta aiemminkin täällä. Jos en, tässä tulee uusinta. Koko kissojen oloaikana Pirkka-merkkistä kissanhiekkaa on saanut vain satunnaisesti. Tiedätteköhän mitä on kantaa ostosten ohessa kissanhiekkalaatikoita? Siis autoonkaan. Joten sen kerran kun siellä on hiekkaa, tulee halu ottaa kaikki hyllystä. Mutta into laimenee niiden painon ja kuljetusongelman vuoksi.

Laatikoita ei saa kannettua useampaa kuin laatikon puolellaan. Joten vaihtoehdoiksi jää sitten laatikoiden kuljetus isojen kaupunkien tapaan kärryillä, mutta kun ei auto aina ole se lähin ovenpielessä, jos juuri koskaan.

Eilen illalla vaihdoimme tästä kaikesta huolimatta joka vessasta hiekat. Kissoilla on kolme vessaa, joista kahta tykkäävät käyttää, mutta kolmas on sitten varavessana, jos muut sattuisi tulemaan likaisiksi.

Yhteen ei vain nyt riittänyt hiekkavarantomme, joten minulla on edessä hiekanosto. Ja kanto. Siis jos sitä olisi hyllyssä. Yritänkin ajaa auton oven viereen. Ja toiveikkaana astua kauppaan. Ja jos ei muuta niin tilata muutama laatikko.

Ennen kissoja en tiennyt että kissat osaavat olla ronkeleita. Tai että hiekoilla on eroja. Meillä pannaan joutui pölyä sisältävät hiekat ja sellaiset, joissa kusien ja paskojen kerääminen muistutti rappauksen poistoa lattiasta. Ja hyvä hiekka oli vieläpä edullista. Tässähän tuli nyt se säästövinkkikin.

Kuten aina tämä lähdön tiedostaminen käy hermoille. Vaikkei mitään tarkkaa aikaa olisi, alan hermoilla. Nousin osittain sen takia tänään jo aikaisin, että pitää lämmittää takka ennen lähtöä. Ja voisiko leivinuunin vielä keritä lämmittämään. Nyt en osaa tehdä kai muuta kuin valmistautua lähtöön. Niin mukava olisi jäädä nyt nauttimaan tästä takan tuottamasta lämmöstä ja ottaa vaikka vielä pienet päikkärit, mutta olkoon.