Sota ja rauha on pitkä elokuva. Hohhojjaa. Meni yli keskiyön katsella se vihdoin loppuun. Viimeksi jäi johonkin kohtaan, jonka jo epäilimme tytön kanssa olevan aika lopussa, kun muistimme tuon ja tuon kohdan.

Liian pitkä elokuva joo.

Aamulla heräsin taas melko viileässä huoneessa. Pakkanen on vissiin kirinyt taas. Eilinen hoitokodin vierailu sekoitti lämmitysseurannan.

Hoitokotilaiset rämpivät tekemääni polkua pitkin verstaalle. Ihmettelivät ja tämänpäiväistä exän kuntoutukseen lähtöä varten ei oikein keritty mitään puhumaan, kun tuli ihme kiire pois. Enkä minä pyytänyt kahvillekaan, kun ajattelin, että johtajatar on ihan toistaitoinen neljän yövuoron jälkeen.

Ja tänään tuli txt-viesti, että oliko minulla taxilaput valmiina vai miten se oli. Jestas, minä kerroin miten olin toiminut sopparille mennessä... hohhoijaa..

Vastasin että josko kuntoutuspaikan lääkäri voisi kirjoittaa ne taxilaput.... eihän asia oikeasti minulle kuuluisi...kaan... vissiin. Olin tällännyt kaikki exän vaatteet kumisaappaita lukuunottamatta hoitokotiin ja nyt olisi pitänyt löytyä sukkia ja kalsareita kuntoutusta varten. Minä totesin sopparituntemusten mukaan, että on niillä siellä pesukoneet...ettei ihan kahden viikon vaatteita tarvitse omistaa.

Jestas miten sormet kohmettuu. Takassa on ollut tulet ja nyt leivinuuniinkin kävin laittamassa. Mökkeily on ihan mukavaa näin lomalla... oikeasti. Työnohessa kun suunnittelee lämmitystä... joskus oli hieman nihkeätä.

Tänään voisin hahmotella edunvalvonta-asioita.... ja hoitotestamenttia ja hoitotahtoa... exälle. Omat versiotkin kaipaavat päivitystä...

Hyvät lukijat. Kuunnelkaapas tämä ohjelma. Täti tuulettaa meikäläistä joka kerta. Olen todella avoin kaikelle tuuletukselle. Minun täytyy, sillä tässä vaiheessa luutumia on havaittu monessa elämän osa-alueessa vika-asentoihin.